.. niin se aika menee, eilen, perjantain 27. päivä pesueelle pamahti mittariin 9kk. Pentuaika lähenee koko ajan loppuaan, eikä enää olee montaa kuukautta, kun voidaan juhlia ensimmäisiä oikeita synttäreitä, 1vuoden ikää. :)

Viikolla treenisuunnitelmat vähän muuttui. Carma treenasi suunnitelmien mukaan kerran, vahvistettiin yksittäisiä esteitä ja pidettiin kivaa. Tällainen rento, todella lyhyt ja yksinkertainen treeni teki ihan hyvää. :) Evitan kanssa treenilistaan kuului käydä vain kerran tekemässä kontakteja, mutta vilkaisin huvikseni ensi viikon sääennusteita ja meidän hallin pakkasraja tulee paukkumaan aika koville lukemille. Joten jos ne pitävät paikkansa, meidän lämmittämättömässä tekonurmihallissa ei hirveästi yli -20 asteen pakkasilla treenata. Torstaina oli päivällä 12 aikaan vain -10 astetta, joten me suunnattiin Evin kanssa hallille toisen kerran, tehtiin pari toistoa A:ta ja pari toistoa puomia. Reina pääsi myös leikkimään räsyn kanssa hallille. :) Ihan fiksu veto oli käydä päivällä hallilla, sillä kuusi tuntia myöhemmin pakkanen oli noussut melkein 10 astetta ylemmäksi ja seitsemän aikaan illalla olisi ollut mun kouluttamani ryhmän treenivuoro.. Pakkaset, mulla olisi pieni pyyntö: ei ihan kauhean kovia pakkasia enää, kiitos! Vaikka mulla on pieni kutina, että tästä se kunnon talvi vasta alkaa. Nyt olisi muuten lämmitetty halli aika luksusta, mutta ehkä tää kesällä vähän tasapainottuu kun on mahdollisuus treenata kahdella kisamittaisella kivituhkakentällä.

Video Evin puomista:

Mua edelleen mietityttää noi kontaktit ja mietin, että milloin ne on sellaiset kun niiden "pitäisi" olla. Siitä tää laji on vaan niin kiehtova, ettei mikää oo koskaan tarpeeksi valmis.  Kuitenkin ensimmäisenä voin sanoa, että olen tullut siihen tulokseen, että Evi on mun koirista viimeinen, jolla on automaattisesti juoksukontaktit. Carman kanssa oli sanomattakin selvää, että sille opetetaan kontaktit eri tavalla, pysäytyksillä, mutta olen miettinyt miksi aikoinani päädyin Evin kanssa juoksukontakteihin. Varmaan tuo todella pieni koko ja ei kovin suuri askelpituus ajoivat mut tähän opetustapaan. Evin laukan tai ravin askelpituus on niin pieni, että pakosti osuu kontaktipinnalle, kunhan vain se juostaan loppuun asti.

Ehkä mun opetusmetodeissa on ollut vähän vikaa ja olen tehnyt paljon väärin, mutta ollaan jouduttu painimaan ihan törkeästi töitä sen eteen, että Evin kontaktit on edes tuossa jamassa mitä ne nyt on ja Evi täyttää kuitenkin huhtikuussa "jo" 5vuotta. Kontaktit ovat nyt muuten ihan hyvät, mutta kuten videosta näkee, alastulot ovat vieläkin hitaammat kuin muu kontakti. Tavoitteena olisi, että joku päivä Evi painaa koko kontaktin alusta loppuun samalla draivilla, ilman, että mun tarvitsee yhtään pelätä tai miettiä osuuko se alastulolle. Saa nähdä miten tässä käy.
Tiedän, että Evin kontaktiopetuksessa olen aikoinani tehnyt todella suuria virheitä, mutta niistä voi nyt yrittää oppia jotain ja olla jatkossa viisaampi. Tein vielä viime vuoden viimeisissäkin kisoissa sitä, että saatoin itse ruveta himmailemaan alastulolla ja "pelkäsin", että osuuko Evi kontaktipinnalle. Tässä voisi olla yksi aika olennainen syy siihen, miksi Evi rupeaa himmailemaan alastulolla. Kun rupeaa miettimään, Evi ei tee kontaktivirheitä kisoissa eikä treeneissä oikeastaan ikinä, pari tilastovirhettä on tosin sattunut joten en voi sanoa "ei koskaan". Siksi kysyn nyt itseltäni, että miksi ihmeessä himmailen enkä vain luota?

Nyt olen asettanut omalle pääkopalleni tavoitteen: vahvistetaan kontakteja ja yritetään saada meille niitä parhaita mahdollisia toistoja tavalla, että juoksen itse aina täysiä kontaktin läpi, myös kisoissa. Ja treeneissä todella paljon palkkaa ja hyödynnetään etupalkkaa. Jos sattuisi tapahtumaan, että Evi osuu kontaktipinnalle muttei juokse sitä alas asti vaan hyppäämällä hyppää sieltä pois, ainahan sen voi ottaa uudelleen jos tuomari antaa siihen luvan ja poistua sitten radalta. Mutta paljon positiivista edistystä kontakteilla on myös tapahtunut, mutta toivottavasti saadaan vielä nuo alastulot kunnolla toimimaan. :) Ja mulla olisi isona haaveena saada joskus Eville oikeasti itsenäiset kontaktit. En nyt tarkoita parin metrin etäisyytttä kontakteista vaan, että voisin sijoittua minne vain. Mutta se on ison työn takana eikä tule vielä olemaan valmis pitkään aikaan, mutta me toivotaan ja yritetään! :) Tiedän, että kaikki riippuu siitä miten mä itse onnistun kertomaan haluamani Eville. Se tekee kaiken juuri niin kuin sille sanotaan eikä tee tahallaan mitään itse väärin, joten mun pitää olla sille mahdollisimman reilu ja johdonmukainen, enkä saa soveltaa omiani tai olla epäselkeä.

Mulla loppui nyt koulu, joten mulla on enemmän aikaa olla kotona koirien kanssa, vaikka työt alkaa. Niin parasta. Ensi viikolle ollaan suunniteltu kaikkea tekemistä kotiin, jopa TOKOILUA. :D Ja toivottavasti pakkaset ei olisi kauhean kovat niin päästäisiin koko jengi kunnolla pitkäksi aikaa lumihankijuoksemaan.

Otin muuten intohimoisen tavoitteen ja ilmottauduin Evin kanssa Kuopion 5.2 kisoihin kahdelle vikalle radalle. Saa nähdä kerkeänkö ajelemaan sinne, kun aamulla on ensin mentävä töihin, mutta kaikkeni teen että keretään koska minit on vasta vikana illalla. Ja ehdoton tavoite nro 1 olisi testata mun omaa päätä kontakteilla. :) 

Mutta nyt, hyvää loppuviikkoa!

Miten voi olla aikaa pyöritellä asioita päässä, vaikka mm. kunnolla kerkeät istumaan vasta kymmenen jälkeen illalla? 

Tuleva kevät luo jonkinlaisia paineita, vaikka odotan sitä innolla. Kiireinen aikataulu luo haasteita, mikä on kivaa, mutta toisaalta stressaa miten kerkeää hoitamaan kaikki haluamat asit. Odotan jo pääsykokeiden jälkeistä aikaa, silloin voi hetken ottaa ihan rauhallisesti. :)En ehkä uskalla edes kuvitella mitä kaikkea pientä lisätekemistä olisin saanut, jos olisin ilmottautunut harkitsemalleni valmennuskurssille, oli ehkä ihan fiksu veto jättää se pois. Suunnitelmat ovat menneet jokseenkin ihan putkeen, joten iloinen voin olla, mutta pakosti jotkin asiat kulkevat ristiriidassa keskenään. Odotan tulevia töitäni innolla, ainoastaan suurin osa töistä tapahtuu viikonloppuisin, joka haittaa lievästi sanottuna kevään kisakautta. Tarkoitus oli aloittaa kisakausi 5.2 Kuopiossa, mutta vielä on kovin epävarmaa päästäänkö aloittamaan jo silloin vai vasta maaliskuussa. Todella todella kova hinku olisi jo Evin kanssa kisaamaan! Ihan älyttömän kova. Kuitenkin pakosti joudun jo toteamaan, että tänä keväänä meitä ei nähdä niin useasti kisakentillä. Valitettavasti. Mutta pakko se on tehdä töitä välillä ja olla onnellinen, että ylipäätään sain työpaikan! Me keretään kisaamaan vielä myöhemmin ja tekee ihan hyvää ottaa tämä kevät rauhallisemmin. Keretäänhän me kuitenkin treenata ja treenisuunnitelmakin on jo laadittu. Ja odotan jo innolla Tarjan ryhmän alkamista! Ja positiivista kuitenkin on, että nollatilanne on ihan hyvä ja saimme SM-nollat kasaan hyvissä ajoin jo viime syksynä. Ainoastaan karsintoihin vaadittava voitto uupuu.

Sitten tähän viikkoon. Evi treenasi kerran, josta laitoin videon aikaisempaan päivitykseen. Carma treenasi parit minitreenit. Ensimmäisellä kerralla tehtiin saksalaista ja pakkovalssia, toisella kerralla leijeröintiä ja etenemistä. Carma on kyllä aika ihmeellinen, voin todeta sen joka kerran jälkeen. Se tekee töitä niin suurella innolla, sydämellä ja moottorilla, että voin olla vain onnellinen. Se haluaa yrittää joka kerralla parhaansa niin hyvin kuin voi ja miellyttää. Se tarjoaa erilaisia haasteita kun Evita ja Reina, jotka ovat Carman vastakohdat. Ne kaksi koiraa ovat aina tehneet rakastamaansa lajia, agilitya, ihan omilla ehdoilla ja säännöillä, omalla tahdilla ja välillä sinkoilleet juuri sinne minne haluavat. :D Musta on hienoa, että jokainen niistä on niin erilainen.
Mutta sitten takaisin Carmaan. Se on mulle ihan täydellinen, mutta ainut mikä vähän mietityttää, on koko. Se on ihan minin ja medin rajamailla. Ja mä kun luulin että saisin ison medin. Carma on ollut nyt useasti mittatikun alla ja ollaan saatu vähän epätasaista mittaustulosta. Tiedän, että käsimittaus on epätarkka ja voi heittää kumpaan suuntaan tahansa, mutta silti. Pitäisi varmaan saada epävirallinen mitaus tuomarilta, että tietäisiin vähän missä mentäisiin. Sille tulee ikää ensi viikolla 9kk ja ilman rimoja ollaan vielä treenattu. Mä en halua nostaa niitä ennenkun saadaan vähän osviittaa mitä tuleman pitää, jos siitä tulee medi niin en halua, että se joutuu hyppäämään liian kauan minihyppyjä ja medihypyille ei ole todellakaan pitkään aikaan mitään asiaa. Mä ja yksi kaverini ollaan joka kerran saatu tulokseksi 35,5-36cm ja muut ovat saaneet sitä 34,7cm pintaan. Carma ihan luonnollisesti kuvautetaan kun täyttää vuoden ja jos todetaan terveeksi niin silti mietityttää, että kestääkö noin pienen koiran kroppa mahdollisia tulevia isoja rimoja koko sen harrastusajan? Carma on rakenteeltaan kevyt ja suht pitkä, mutta tottakai näitä tulee ajatelleeksi, kun ei halua mitään tapahtuvan. Ehkä muutkin pienten medien omistajat miettivät samaa? 
Toinen asia mikä tuossa mietityttää on, että kuinka paljon isot rimat vaikuttavat vauhtiin? Onhan olemassa niitä pikku medishelttejä, jotka kipittävät hirveetä kyytiä. On ilo esimerkiksi tuntea Kuopiosta Anna ja pikkumedi Ada, jotka painavat hirveää kyytiä, mutta tuollaisia koirakoita on valitettavan harvassa. Tätä ei ehkä pidä miettiä liikaa, sittenhän asia virallisesti ratkeaa jos ja kun päästään kisaamaan. Pitää olla iloinen siitä mitä mulla on, kolme mieletöntä, ihanaa koiraa ja Carma täydentää tätä täydellisesti. Eikä se muutu miksikään, on se sitten yli tai alle 35cm.

Tässä vähän ajatuksia, pakko oli kirjoittaa niitä vähän ylös. Saattoi tulla vähän sekava teksti, sori! Mutta kummasti helpottaa kun saa ajatella "ääneen", on se sitten netissä järkevää niin tiedä sitä. Mutta nää on kuitenkin sellaisia normaaleja arkipäivän juttuja niin ehkä kukaan ei saa revittyä näistä mitään. :D Toivottavasti ainakaan.

Mutta mitä ensi viikolla? Evi ja Carma treenaavat kerran, Evi kontateja ja Carma kertaa jo ennestään tuttua.Luvassa myös spinningiä, luistelua,  tiistaina jumppakerhoa, torstaina äikän preliä, koulutusta ja viikonloppuna on aikaa myös kavereille. :) Ja ainiin, lukeakkin pitäisi.
Ja vielä pitää mainita, hyvä Haavisto! Kakkonen on ykkönen. :)

Tässä Carman tän viikon treenit ja video Mirkasta&Danasta

Leijeröintiä&etenemistä

Uutena saksalainen ja pakkovalssia

Mirka&Dana

Huh kun arki vähän painaa päälle! Muutama lisätunti vuorokauteen olisi tosi jees (kerkeisi mm. välillä vaikka lukea tuleviin ylppäreihin), mutta toisaalta kivaa kun ei tarvitse olla koko ajan paikallaan. :)

Vietin kuluneen viikonlopun Kuopiossa hyvän kaverini luona, joten koirat treenasivat kyseisellä viikolla vain kerran ja saivat lepäillä perjantaista sunnuntaihin. Kuopiossa urheiltiin kunnolla, harvoin vietän koko viikonloppua urheillen. Perjantaina käytiin Carman kasvattajalla ja juostiin Petosesta keskustaan, ihan hyvänpituinen iltalenkki! Lauantaina oli vuorossa juoksulenkki keskustasta Puijolle, porrasjuoksua Puijossa ja sieltä juosten keskustaan. Yllättävän hyvillä tehoilla tultiin takaisin ja heti perään tehtiin kuntopiiriä. Kyllä oli muuten lihakset kipeinä sunnuntaina aamulla kun herättiin.. :D Viikonlopun kruunasi ihan ekstra terveelliset sapuskat ja illanvietto Essin kanssa lauantaina. Olipa kivaa, pian toivottavasti uudestaan!

Edeltävällä viikolla treenattiin siis "vain" kerran. Evi treenasi tiistaina ja Carma keskiviikkona. Evin kanssa teemana oli saksalainen ja avokulmat kepeille. Saksalaiset oli tosi hyvät joka kerran, mutta..... noi avokulmat. Hei ihan totta, me oltiin molemmat kamalan ruosteessa. :D Evi kuumui ihan todella paljon eikä enää keskittynyt yhtään ja lopulta se varasti lähdöstä, mitä ei tee ikinä. En ole ikinä joutunut tätä Evin kanssa tekemään, mutta keskeytettiin homma hetkeksi, lähdettiin pienelle jäähylle kävelemään. Kun molemmat oltiin ihan normaalilla sykkeellä niin kokeiltiin uudestaan ja toimi heti paremmin. :) Mä en tiedä mitä tossa alussa oikein tapahtu, mutta Evi kävi todella todella kierroksilla.

Carman kanssa tehtiin ihan uutena juttuna saksalaista. Musta on niin hauskaa opettaa nuorelle koiralle ihan uusia juttuja. :) Homma lähti toimimaan ihan hyvin, tosin välillä oli pientä haparointia molempien osalta. Oon tottunut, että Evin kanssa ei paljoa tarvitse varmistella, voit lähettää sen takaakiertoon ja lähteä samantien liikkeeseen kun se on lukinnut kierron. Carman kanssa sai olla vielä maltillisempi. Se lähtee takaakiertoihin hyvin, mutta kun samalla lähdin itse liikkumaan sivulle ja jos olin huolimaton, Carma tuli esteen ohi. Se vaatii vielä sillä kohdalla pienen nykäisyn, sitten homma toimii hyvin ja voin lähteä itse liikkumaan sivulle ja koiran edelle. Tää vaatii vielä paljon onnistuneita toistoja ja palkkaamista sekä ennenkaikkea kokemusta, että lähtee kunnolla toimimaan.

Tällä viikolla käytiin tekemässä molempien kanssa minitreenit, Evi maanantaina ja Carma tänään.
Evin teemana edelleen avokulmat ja voi jes miten hyvin se teki! Joka kerran oikein. :) Oon niin tyytyväinen, eikä ollut meille ihan helpoin mahdollinen kulma. Carma kertasi saksalaista ja pakkovalssia. Se tekee niin innolla, pitää tehdä treeneistä videokooste kunhan saan vähän lisää materiaalia. :)

Tänään oli ohjelmassa myös meidän seuran joka viikottainen salivuoro ja ihme jos pääsen nousemaan huomenna sängystä.. :D Kiitos Minna taas kerran hyvästä treenistä! Saa nähdä miten huomenna selviän aamun jumppaan. Tämän tiistain ohjelmaan kuului myös työsopimuksen kirjoittamista, joten 1.2 alkaa kiva vastapaino 2,5vuoden aherrukselle koulussa.
 

Ja Evitan eilinen treeni:

Uusi vuosi on otettu vastaan iloisin mielin ja tällä viikolla ollaan pyöräytetty se käyntiin kunnolla. Joululoma meni ihan kokonaan syöden, makoillen ja syöden vähän lisää, me ei tehty parin viikon aikana yhtään mitään järkevää. Mun lupaus vuodelle 2012 olikin, että nyt me taas ryhdistäydytään, urheillaan ja treenataan taas samaan malliin mitä se oli syksyllä sekä keskityn taas kouluun. Lupaus on ihan oikeasti lähtenyt hyvin käyntiin! Mulle ois jopa luvassa töitä helmikuusta lähtien (koulu loppuu tammikuussa, tai ylppärit on vielä maaliskuussa), eli pientä ryhdistäytymistä ois havaittavissa. Jipii!

Mutta nyt asiaan.  Evi palasi tauoltaan ja pääsi aloittamaan taas treenaamisen, kisakausi starttaa käyntiin vasta maaliskuussa. Mehän jäätiin marraskuussa tauolle juoksujen takia ja Evi ehti olla tauolla n. 7viikkoa. Tai okei, tauon aikana Evi treenasi kerran Kuopiossa minne oltiin aikaisemmin ilmottauduttu, mutta sen jälkeen Eville ehti tulla taukoa vielä 4viikkoa. Meidänhän piti mennä Pukkilan koulutukseen jo aikaisemmin, mutta halusin että Evi taukoilee vähän pidempään ja näin Carma pääsi tuuraajan rooliin.
Mutta nyt keskiviikkona aloitettiin rauhallisesti, muistutellen ohjauskuvioita ja lähetyksiä ja lauantaina treenattiin taas Kuopiossa. Treenien videokuvaamisesta on ihan oikeasti älytön apu, voit katsoa ja puida niitä jälkikäteen. Mulle on siitä ainakin paljon hyötyä, nään mitä teen milläkin kohdalla väärin, mitä tarvitsee jatkossa treenata lisää ja mitä pitää parantaa. Nyt kun oon katsonut  tän viikon treenit videolta, niin voin taas jälkeen todeta, että hitsi miten paljon meillä olis vielä tehtävää. Niin paljon petrattavaa ja opittavaa, mutta siksihän tää on kivaa! Välillä vaan tuntuu, että milloin me ehditään samaan asiat aina pakettiin, koska aikaa on kuitenkin loppupelissä niin vähän ja pari kertaa viikossa hallilla yhden koiran kanssa on musta ihan maksimi. Ainakin mulle. Mutta nyt oon tehnyt täsmällisesti listan mitä ja milloin meidän pitää milloinkin treenata, jospä tää tästä. :)

Carma on Evin tauon aikana päässyt tekemään kaikkea pientä, myös tällä kuluneella viikolla kahdesti. Tiistaina käytiin ihan nopeasti lenkin yhteydessä ja perjantaina käytiin tekemässä irtoamistreenit samalla kun nähtiin Bella-siskoa. Välillä vähän tuntuu sille, että asun aina hallilla. Pyrin siihen, että Evi ja Carma treenaa aina omilla päivillään, vaikka käytäisiin tekemässä vaan ihan pikkutreenit. Ja voitte vaan arvata että noita hallilla vietettyjä päiviä siis luonnollisesti kertyy kun mukaan lasketaan vielä kouluttaminen.. :D Torstaina kevään koulutusputki voidaankin potkaista kunnolla käyntiin käyntiin, kivaa :)

Reina voi hyvin ja on niin ihanan reipas ja eloisa. Tuntuu ihan kamalalta ajatella, että se täyttää kuukauden päästä 9vuotta. Jotenkin mä en vaan kestä yhtään sen vanhenemista ja vielä kun siitä näkee sen niin selvästi. Muutos Reinassa on ollut ihan tosi nopeaa vuodenkin sisällä, se vanhenee niin nopeasti. Mutta se pääs hallille mukaan perjantaina ja tein sen kanssa ihan vähän "mummoaksaa". Hitsi miten sen silmät ihan loisti, se ei oo päässyt pitkään aikaan tekemään mitään hallille, paitsi pari kertaa joskus silloin tällöin menemään putkeen. Mun ihana oma Reina. Tuntui vaan niin hyvältä nähdä Reina niin onnellisena, se oli se sama oma räyhänsä kun aina ennenkin. Ja se on vaan opettanut mulle niin paljon.. :)
 

Ja vielä Carman sisko Bella:

Ja ihan muutama video:

Carma:

Evita:

Reina :)

Ja Carman sisko Bella:

Me kiitämme ja kumarramme kaikkia ystäviä ja kamuja huipusta vuodesta! Kohta blogi hiljenee, mutta ennen sitä on luvassa vielä vuoden viimeinen kirjoitus kuluneesta vuodesta. Heti, kunhan joulusta on toivuttu ja ajatukset saatu kasattua kokoon. :)

Hyvää Joulua kaikille ihanille kamuille! Toivottavat: Meidän jengi

Maiju ikuisti muutaman kuvan Carmasta Kuopiossa 11.12 :

Kaikki kuvat: (C) Maiju Immonen

Mutta mitäs meille, ollaan otettu rauhallisesti. Evin kanssa ei olla treenattu Kuopion jälkeen, joten treenirintama on ollut jo pidempää taukoilua. Meillä on tänä vuonna vielä 28.12 Janne Pukkilan koulutus, ei muuta. Viimeset kisat ja treenit Kuopiota kuluunottamatta ovat olleet viimeksi marraskuun alussa, hyvin outoa! Mutta perinteinen tauko tekee hyvää ja kuitenkin kunnosta ollaan pidetty huolta kaikella muulla oheistoiminnalla. :) Pientä paussia olisi tarkoitus jatkaa vielä ainakin tammikuun puoleenväliin ja sitten on hyvä aloittaa rakentamaan uusia kuvioita ensi vuodelle.

Mutta, jottei treenirintamalla ole turhan hiljaista, Carma treenaa Evin sijasta. :) Viime viikolla käytiin kerran Tiinan ja Tarjan kanssa. Oli todella hyvät treenit, kiitos! Oli ihanaa kun aivan "uudet" silmät katsoivat Carman menoa, sain kivoja juttuja ajateltavaksi. Tarjahan on kouluttanut Eviä jo vuoden verran, joten oli kiva, että hän pääsi vihdoin katsomaan myös Carman tekemistä. Ja hetihän se huomasi samoja juttuja mitä mä teen Evin kanssa. :D Carman kanssa keskityttiin putkilähetyksiin, niiltä kääntymisiin ja hyvään tempoon suorilla. Lähetykset rupee sujumaan hyvin, se alkaa hahmottamaan ne aika kivasti. Mutta kääntymisiä tehtiin oikeastaan ensimmäistä kertaa "kunnolla", joten ne tarttee jatkossakin pientä muistuttelua. :) Treenien lopuksi Carma pääsi häiriössä tekemään muutamat puomin alastulot ja oli ihanaa huomata, että sillä ei ole vaikutusta asiaan.
Näistä treeneistä ei valitettavasti ole videota, mutta huomenna ollaan menossa samalla kokoonpanolla uudestaan joten katsotaan jos kamera eksyisi matkaan mukaan.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Taas on yks viikonloppu takanapäin ja yksi päivä meni jälleen autossa istuen ja ihmetellen, mutta kivaahan se on kivassa seurassa. :) Perjantai ja lauantai otettiin rauhallisesti ja tänään sunnuntaina suunnattiin auton nokka kohti Kuopiota ja Essin koulutusta. :)

Perjantaina nähtiin kamuja ja mässäiltiin, lauantaina oli vuorossa koirien huoltopäivä. Tai oikeastaan vaan Reinan ja Evin, Carmahan koki käsittelyn jo edeltävänä viikonloppuna ennen Messaria. Tytöt sai perushuollon lisäksi siistityt ja vähän lyhyemmät turkit. Ei ne nytkään tietty ihan siilit oo ja mahan alle jätin tarkoituksella vähän pidemmät karvat. Kuitenkin ne näyttää musta hyviltä ja siisteiltä, kuitenkaan ei pidä liikaa odottaa, mun trimmaustaidot tietäen! :D Eipä ne tässä 8vuoden aikana paljoa ole kehittynyt..

Lauantaina käytiin myös tekemässä Carman kanssa ihan lyhyet "puomitreenit". Se pääs tällä viikolla harvinaiset kaksi kertaa hallille, maanantaina tehtiin takaaleikkauksia ja lauantaina puomia. Oon nyt yrittänyt käydä kerran viikkoon hallilla tekemässä teemoittain juttuja, että treeneistä sais lyhyet ja napakat.

Tosiaan tuota puomia ollaan mietitty jo pitkään ja nyt ollaan alettu treenaamaan alastuloa vauvamallina. Opetustapa oli mulla jo kauan ennen Carmaa selvillä ja seurakamujen positiiviset treenikokemukset tuosta tavasta vahvistivat omia mietteitä. Tarkoitus olisi opettaa Carmalle oikeanlainen alastulo ennen kuin siirrytään kokonaiselle puomille tai, että sillä olisi jonkinlainen oikea suoritustapa mielessä ennen sitä. Ollaan tehty minipöydällä, nyt kaksi viimeistä toistokertaa ollaan tehty maksipöydällä. Carma on hiffannut ton aika hyvin, ensin opeteltiin "koske"-käskyä kotona tiskirättiin, sitten vaihdettiin se hallille ja puomille. Halusin kuitenkin häivtyttää sen nopeasti pois kun Carma näytti tajuavan tassujen paikan.  Mun kävellessä se pysähtyy hyvin ja voin sijoittua aika hyvin edes tai taakse, hölkällä ollaan kokeiltu kaksi kertaa. Toisella tuli läpi ja toisella pysähtyi oikein. Palkkauksena ollaan käytetty naksua, vapautus namikupille ja sitten räsyyn.
Tehdään Carman kanssa molemmat tätä ihan uutena juttuna, Evillä ja Reinallahan on ollut aina juoksukontaktit. Reinalla ne on aina ollut nopeat, Evin kanssa ollaan enemmän tai vähemmän taisteltu niiden kanssa, joten pysäytyskontaktit oli mulle automaattinen valinta. Kovasti olen miettinyt milloin olisi aika siirtyä kokonaiselle puomille, mutta haluan, että Carma vielä kasvaa ja kehittyy ettei vaan pääse sattumaan mitään. Kaikki aikanaan. Ja toivottavasti tämä toimii opetustapana ja osaisin välttyä pahimmilta mokilta! Jos on hyviä vinkkejä niin niitä otetaan mielellään vastaan, tässä suhteessa ollaan ihan yhtä alottelijoita. :)

Sitten tämän päivän Essin Kuopion treeneihin:

Ensinnäkin, pitkästä aikaa Evistä tulee treenivideota (nyt taas näkee, kädet huitoo sinne ja tänne)! Kiitos Tiinalle kuvauksesta! :) Evin menoon oon ihan tyytyväinen, se yritti kovasti, vaikka joutui juoksemaan pöksyt jalassa juoksujen takia. Oli hyvä huomata ettei juoksut vaikuta älyttömästi menoon. Treenit oli muutenkin kivat, rataprofiili jouheva, mutta kuitenkin siinä oli meille pohdittavaa. Etenkin alun putkihässäkkä tuotti meille tekemistä kaarroksien suhteen. Oli ihan mielettömän kiva, että Essi seisoi radalla kello kaulassa ja kellotti. Se pisti kyllä yrittämään kunnolla. Alun putkihärdellistä saatiin nipistettyä ekan ja vikan toistokerran jälkeen sekuntti pois ja se on aika paljon se, varsinkin kun kyse on vain muutamasta esteestä! Se antoi lisää todistusaineistoa siitä miten paljon ne kaarrokset vaikuttaa ja miten tärkeää on, että ohjaa ite kunnolla.
Treenit oli tosi hyvät ja Essin treeneissä on aina ollut ilo käydä. Essi on kouluttanut meitä jo niin pitkään, jo silloin kun me oltiin Reinan kanssa alkutaipaleella. Kohta me Essi taas pakataan pari autollista porukkaa kyytiin ja tullaan taas!
Ja ainiin, oli tositosi kiva että kasvattaja Maiju tuli meitä moikkaamaan! Voi sitä Carman iloa.. :)  Ja nähdä muitakin kamuja!

Ja ohessa kuva Carmasta viime sunnuntailta Voittaja-näyttelystä. Ja tiedän, noi korvat... :D Ne on nyt visusti paketissa! Mutta hei, tuomari ei kuitenkaan tyrmännyt niitä ihan kokonaan! :D Miten se meni "oikein asettuneet korvat, kärjet liian ylhäällä" ..... tai jotenkin noin se suunnilleen meni..  :

Kuva: Petra Suurkari

Niin kauan kun mulla on ollut Reina ja Evi niin mulla ei oo ollut sopivaa näyttelykoiraa. Tai olisihan mulla Evi, joka ensimmäisissä näyttelyissään oli ERI PN4, mutta se turkki on mulle ylitsepääsemätön ongelma joten kaikkien mielenterveyden kannalta mun villikset on lyhyessä turkissa. Aina ja ikuisesti, heti sen jälkeen kun pakolliset näyttelytulokset hankittiin. Ja tähän varmaan on vaikuttanut sekin etten ole tippaakaan näyttelyihminen.

MUTTA  poikkeus vahvistaa säännön, Carman kanssa se oli oikeastaan jo kivaa! Se osallistui Helsingin Voittajanäyttelyssä järjestettyyn pentunäyttelyyn, joka oli tuon ensimmäinen näyttely.  Carma ei ollut edes ikinä käynyt mätsärissä.. Fiksu veto? No itseasiassa, kyllä! Carman esitti Vatasen Anne ja ne oli kyllä ihan hirmu hyvä pari! Mä vaan toimitin juoksutytön roolia ja sinkoilin sinne ja tänne, mutta se sopi mulle varsin hyvin!
Päivä oli pitkä mutta todella antoisa, taas uutta kokemusta rikkaampi. Mulla soi herätyskello yöllä klo. 3:00, hoidettiin perus aamutoimet ja haettiin Virpi ja Bella Otavasta. Sieltä jatkettiin matkaa Kuortin ABC:lle josta poimittiin kyytiin Anne ja Jose (Pilvimarjan Johan Friso). Messarin parkkihallista löydettiin suht helposti paikka autolle ja päästin Carman jo siellä jalottelemaan. Huh mikä vilinä ja vilkse siellä oli, autot ajoi sinne ja tänne ja ihmiset vetivät isoja tavarakuormia perässään. Mutta Carman häntä heilui ja se veti jonon kärjessä että "minne, MINNE?! " :) Siinä vaiheessa me voitiin Annen kanssa huokaista helpotuksesta, että tuskin Carma jännittää uutta tilannetta. Eikä jännittänyt, kertaakaan. Tosin, harjoitteluvaiheessa ennen kehää se etsi vähän mua, mutta heti kun Anne heilutti nakkipussia niin ne oli ihan parhaat kaverit.

Tuhannet kiitokset vielä Annelle Carman todella hienosta esittämisestä, te olitte kyllä hieno pari! :) Kiitokset Suville Carman viimeistelystä näyttelypaikalla, siitä tuli kyllä oikea muhkuturkki, hih! Kiitokset meidän hyvälle matkaseuralle ja kivoille ihmisille näyttelypaikalla! :) Oli kivaa saada uusia kamuja ja nähdä vanhoja. Oli ihanaa nähdä Evin kasvattajaa Caritaa ja kamua Liisaa. Sekä onnittelut vielä Virpille&Bellalle hienosta kehätyöskentelystä, omissa luokissaan oleville Joselle&Annelle ERI3 sekä Suville&Bradille PU3, harmi ettei Pate-isukki ollut paikalla! Ps. menihän noi tulokset nyt oikein?! :D

Carman arvostelu:
Tuomari: Marion ten Cate, Alankomaat
" 7 months, correct size. Good bone for size and nice outline. Lovely front angulation with good sternum. Well angulated behind. Good substance of body. Female head with round dark eyes. Correct earset, tip very lightly. Shape is nice. High tailset, short tail, carried too high on the move. From back move well, in front wide and stiff. Lovely and black coat. "

Parista sanasta en valitettavasti saanut ollenkaan selvää ja yksi lause jäi kokonaan tajuamatta, mutta tuossa se oli suurinpiirtein. Mukava reissu, kyllä Carma pääsee kehään vielä jatkossakin! :)

Ja Bella-sisko:

Tänään käytiin huomisen itsenäisyyspäivän kunniaksi treenamassa pikkutreenit Carman kanssa ja teemana takaaleikkaukset.  Mulla olis kamala treeni-into nyt Evinkin kanssa, mutta harmi että sillä on vielä juoksut. Kuitenkin ensi sunnuntaina se pääsee treenaamaan pöksyt jalassa Kuopioon Hukka-Hallille Saarelan Essin koulutukseen, jes! :) Viimeisiä treenejä tosiaan viedään, noiden jälkeen on vielä yhdet, Pukkilan Jannen koulutus joulukuun lopussa ja sitten me hiljennytään tauolle.                                            

Palaamisiin!

Huh ja sen kyllä nyt tuntee jaloissaan. :D Viikonloppu tuli sopivaan saumaan, nyt saa vaan levätä ja olla. Huomenna olis ollut tarkoitus kisata Jyväskylässä Evin kanssa, mutta se aloitti tänään juoksut . Harmittaa ihan sikana, tän vuoden kisat on siis nyt kisattu. Hyvillä mielin kuitenkin voidaan jäädä kisatauolle, vaikka se tuli vähän suunniteltua aikaisemmin.

Mutta mitäs meidän viikkoon on kuulunut. Maanantaina zumbailtiin ja Evi treenasi, ihana jumppakerhomme kokoontui tiistaina, keskiviikkona juostiin rääkkitreeniä jäähallilla ja Carma pääsi moikkaamaan uutta koirakamua, torstaina metsästettiin Carmalle uutta isompaa boksia ja puuttuvia kamoja Voittajaan sekä mulle uusia treenihousuja, eilen treenattiin Carman kanssa, pääsin vihdoin ITSE fysioterapeutille ja illalla vihdoinkin pystyi vähän levähtämään. Nyt vähän vedetään henkeä ja illalla lähdetään ravintola Hillaan seuramme kouluttajien ja hallituksen pikkujouluillalliselle. :)

Tässä  Carman eilinen treenivideo, kiitos Mirkalle TAAS kerran kuvausavusta! :) Tehtiin ensimmäistä kertaa vähän pidempää kuin 4 esteen rataa. Carma hahmottaa siivekkeet ihan hyvin ja takaaleikkaukset putkiin. Muutamassa kohdassa kaarrokset valuu huolestuttavan paljon, joten niitä on treenattava vielä ihan ilman kovempaa vauhtia. Videolta näkee hyvin miten myöhässä ite oon niissä ja uskon, että kunhan ite opin rytmittämään mun liikettä ja käskytystä oikein Carman kanssa niin ne pienenee. :) Ja toki jatketaan kääntymistreeniä ihan alkeista, että varmasti noi iskostuis kunnolla päähän enkä sais samanlaista ongelmakaarrattajaa millainen Evi oli. Toivossa on ainakin hyvä elää! Ja videon pakkovalssista huomaa ettei ne oo meillä vielä ihan hanskassa.. :D Pieni paneutuminen noihin tekniikan saloihin tekisi ihan hyvää.

Mutta nyt, aika siirtyä tuonne vihdoin aurinkoiseen ilmaan. Saisi kyllä jo tulla sitä lunta, on nää sateiset kadut aika tylsiä!

Muistelua:

Hei olen kukkulan kuningas!

Sanni ikuisti Carmasta ehkä maailman parhaimman tilannekuvan ikinä. Mikään muu ei kyllä kuvaa tuota koiraa yhtä hyvin. Tää on vaan niin perus Carma :

                          
                                                                                     (c) Sanni Kariniemi

Carma rakastaa ihmeellisiä ääniä, ihmisiä ja yhteistä tekemistä.... Ja aina lopputulos on tämä. Carma reagoi kaikkiin ihmisiin juuri tuolla kuvan näyttämällä tavalla eli voisin uskaltaa rehellisesti väittää että toi on ainakin ihan sosiaalinen tapaus. :D

Treenaamassa ollaan käyty. Evin kanssa kurvit on kehittynyt ihan todella paljon. Mä oon vasta nyt oppinut tuntemaan sitä koiraa paremmin ja nyt tiedän miten sitä suunnilleen kuuluisi kääntää. Sitä on ihan turha yrittää vääntää niillä "peruskäännöksillä" ja toivoa että se kääntyy, se vaan pitää mussa sen tietyn etäisyyden. Silloin meidän käännökset on parhaimpia, kun sillä tulee kiire mun perään, silloin se kääntyy ihan todella pienesti (miettikää, Evi!). Mm. jaakotukset, päällejuoksut ja pakkovalssit on toimut ihan hirveen hyvin. Nyt mun pitäis vaan muistaa seurata omia linjoja ja heittää Evi esteelle ja lähteä jo itse liikkumaan. Oon niin onnellinen, että ollaan päästy treenaamaan Tarjan ryhmään, se on vienyt mun omia ajatuksia ja tekemistä niin paljon eteenpäin. Paljon on kuitenkin treenaamista ja esim. kontaktit haluaisin paljon itsenäisemmiksi ja kaarroksia meidän on vahvistettava koko ajan. Tarkoitus on kohta aloittaa vähän pidempi tauko ja sitten ruveta taas tekemään kunnolla.

Sitten Carma. Me edetään hitaasti mutta toivottavasti varmasti. :D Yhtään liikaa se ei osaa tekniikkaa, se osaa vaan paahtaa suoraan. Takaaleikkaukset ja pakkovalssit on ihan hyvin hallussa, mutta muuten ollaan vaan juostu ympäriinsä. Putkiin se hakee hyvin ja kaukaa, suorilla etenee hyvin. Hullua huomata, miten nopeasti tuo oppii ja sen takia pitäisi ehkä vähän hävettää miten vähän me loppupelissä osataan. Vinottaishyppyjä ollaan tehty kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla oli pientä haparointia, mutta jo toisella kerralla joka kerran hahmotti siivekkeet oikein. Ihana ipana. :) Harmittaa niin paljon ettei viime kerrasta ole mitään videota. Tai monelta muultakaan kerralta. Ja ainiin, ollaan me nyt muutamasti tehty puomin alastuloa minipöydän päältä. Hyvin hokaa koske-käskyn ja tarjoaa asentoa oikein. Tästä ei todellakaan ole kiire jatkaa kokonaiseen puomiin tai edes siirtää alastuloa maksipöydän päälle. Tarkoitus olisi, että oppisi ensin hahmottamaan kunnolla mitä alastulolla kuuluu tehdä.
Mutta on se mulle vaan niin ihmeellinen pentu... :)

(c) Mirka Peräniemi

Ja muutama kuva kesältä:

(c) Sanna Kääriäinen

(c) Sanna Kääriäinen

Mun Carma, pieni ihmeiden aikani täytti jo 6kk viime torstaina. Siis 6kk. Vastahan se oli ihan pieni. Millään sanoillakaan en voi kuvailla kuinka rakas tuosta on tullut. Kiitos Maiju ja Marja, taas ja edelleen!

Tässä Carman julkaisematonta treenipätkää, ikää 5kk: http://www.youtube.com/user/IraIitu?blend=8&ob=5#p/u/0/aaZj-YNNdEE

Mä oon taas vihdoin löytänyt itselleni aikaa päivittää blogia. Mulla on ollut kiire vaikka minne, mutta toisaalta ei ole paljoa kerrottavaa. Tai oon unohtanut kaiken olennaisen. :D Ollaan kyllä urheiltu, paljon, mutta esteillä ollaan käyty suht vähän. Evi on treenannut kerran viikkoon Tarjan ryhmässä ja Carma on käynyt tekemässä pikkutreenejä satunnaisesti. Mä oon käynyt juoksemassa kerran tai pari viikoon pitkää matkaa, tehnyt spurttitreenejä ja koulussa on päivittäin vähintään 75min kuntoliikkaa, torstaisin on 2 x 75min. Ja ainiin, onhan meillä joka tiistai seuran salivuoro, jossa meillä on koossa ihan paras porukka! :) Ensin kuntoillaan, sit pelataan sählyä ja lopuks venytellään. Ihan parasta! :) Eli tekemistä siis riittää.

Perjantaina ajeltiin Helin ja Lilin kanssa Vantaalle treenaamaan Oreniuksille ja olipa taas tehokasta. :) Ja hiki tuli. Joka kerta Juhan treenien jälkeen tajuaa miten huono kunto oikeasti mulla voi olla, vaikka yleensä aina on siinä kuplassa ja luulee omistavansa ihan hyvän kunnon. Perusasiat meillä on kunnossa, draivi ja tsemppi hyvää, mutta se iänikuinen ongelma mulla on edelleen: sijotun radalla ihan vääriin kohtiin.  Teen valssit liian sivulle, teen turhia mutkia Evin matkaan jneje... Tästä Maaritkin on sanonut mulle ja oon yrittänyt oikeasti opetella! Tää rassaa todella, koska se tuo meille ihan turhia mutkia lisää. Mutta nyt kurvit pysyi Evillä hyvinä, jes!! :) Treenien jälkeen ajeltiin Lahteen Helin siskon luokse ja nyt oli sama kämppä ja kamut kasassa kun Lahden SM-kisoissa. Oli ihanaa virkistää muistoja samojen lenkkimaastojen ja maisemien avulla. :) Syötiin hyvin ja epäterveellisesti, laiskoteltiin, katsottiin telkkaria ja nukuttiin sikeesti. Oltiin me se kyllä ansaittu! :D

Lokakuun lopussa kisattiin myös yhdet kisat Jyväskylässä. Tuloksina tuplat, molemmat sijoilla 4. Evin draiviin ja liikkumiseen olin ihan supertyytyväinen, omaan ohjaamiseen en niinkään. Molemmilla radoilla Evi singasti ihan väärään suuntaan, ensimmäisellä radalla ampui radan toisessa päässä olevaan putkeen ja toisella radalla pituudelle, joka oli radan puolessa välissä. Kuitenkin rumalla kirkaisulla tilanne pelastui täpärästi. Evi kuulema kääntyi just pituuden edessä takaisin, eikä hypännyt.. Miten me onnistutaan?!! :D Olis ihan huippua saada kerrankin ihan nappirata, ilman mitään isompia ylimääräisiä koukeroita.
Nyt lauantaina kisataan vielä Pieksämäellä kaksi agirataa ja sitten on enää yhdet tai kahdet kisat tänä vuona. Pieksämäen kisojenhan piti olla piirinmestaruudet, mutta ne on kuulema peruttu (ja  tilalla on ihan "normikisat"), koska järjestävällä seuralla on kaksi agirataa eikä agi + hyppis... Harmi.

Mutta nyt telkun pariin. Hyvää loppuviikkoa! :)

Pikakelataan aluksi viimeisimmät tapahtumat:

Viime viikolla "kohokohdat" olivat Evin kisat Mikkelissä ja Essin koulutus. Mikkelin kisoissa meillä oli teemana yllättäen kaarrokset, tällä kertaa lähdettiin kokeilemaan niitä uusien treenitapojen toimesta ja toimi! Ne toimi! Kolmesta radasta ehkä 2kurvia valui pahasti. Ja meille toi on hyvin, yleensä JOKAINEN kurvi venyy miljoona metriä johonkin suuntaan. Tästä johtuen meno tuntui todella hillityltä, enää ei ollut sitä päätöntä sinkoilua suuntaan jos toiseen. Toisaalta hyvä, toisaalta taas tuntui oudolta. Mutta tavoitteeseen päästiin ja se on pääasia. :) Vähän jäi vaivaamaan molempien agiratojen A, sillä Evi kompastui molemmilla radoilla ylösmenolla ja lensi turvalleen.  En tiedä mistä moinen johtui, tämä oli ihan ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu. Kuitenkin päivältä saatiin kaksi nollaa.

Essin koulutuksessa päästiin treenaamaan paljon koiran omaa itsenäistä työskentelyä ja irtoamista. Juuri sopivan haastava treeni meille. Radalla oli taloudellisesti todella kannattavaa päästä liikkumaan pitkiä matkoja koiran edessä, lähettää koira esteille ja liikkua täysiä kauaksi vastaanottamaan. Irtoaminen toimii, mutta Evin jäädessä työskentelemään yksin se lenkittää vielä herkemmin. Tämä vaati tosi paljon työstöä, että saatin onnistumaan ja vaatii edelleen. Vähän jäi yksi kaarros hampaankoloon, joten se on treenilistalla. 

Tällä viikolla mä oon ollut sänkypotilaana maanantaista perjantaihin joten koirien kanssa yhteinen touhuilu on jäänyt luvattoman vähälle. Olin ihan sänkykamaa etenkin alkuviikon joten porukoista oli ihan älytön apu, kiitos!  Kulunut viikko mulla olisi ollut koulusta melkein kokonaan vapaata ja mulla oli vähän erilaiset suunnitelmat, mutta käyhän se näinkin..
Heti kun olo helpotti perjantaina, suunnattiin Carman kanssa pentutokoon ja lauantaina Carma pääsi toimimaan "näytöskoirana" toiselle pentukurssille jossa pääsi menemään vähän pentuaksaa, hihi. :) Oli tosi kivaa päästä tekemään kunnon häiriössä!
Lauantaina ratkottiin myös meidän seuran seuranmestaruudet johon Reina sai kunnian osallistua meidän perheen ainoana. :) Voi sitä iloa ja onnea kun se pääsi ja se tajusi, että Evi jää kotiin kiroilemaan. Reina on seuranmestari vuosilta 2008 ja 2010, mutta nyt "titteli" meni meidän seurakamuille Helille ja Lilille! :)  Reina meni todella hyvin, yllätti ihan positiivisesti kun ei edes yrittänyt temppuilla lähdössä. Ekalla radalla pieni kauneusvirhe ja siitä hyl, kuitenkin aika olisi ollut hyvä. Toiselta radalta nolla ja toisiksi nopein aika. Hyvä mummo! On se näköjään vieläkin ihan terässä. :)

Tänään sitten kisattiin Evin kanssa Kouvolassa ja ei ihan niin hyvällä menestyksellä. Tulosrivi näytti tältä: 5vp, 0/sij. 3, 5vp. Ensimmäiseltä radalta viimeisellä esteellä kielto, jäin takaaleikkauksessa jälkeen ja Evi meinasi hakea tyrkyllä olevan putken mutta sain sen vielä pelastettua sieltä, mutta Evi oli sitten jo ajautunut pois viimeisen esteen hyppylinjasta. Evillä oli kuitenkin radan nopein vitonen. Toinen rata oli meidän päivän huonoin. Evi sinkoili sinne ja tänne, mutta ei ainakaan ollut siinä missä mä sen oletin olevan, tältä radalta kuitenkin 0 sijalla 3. Viimeiseltä radalta myös vitonen. Viimeisellä radalla ohjasin vielä Helin Lili-shelttiä. :) Pieni moka, mutta muuten älykivaa menoa! Ja voi että se on nopee.

Nyt uusilla kujeilla eteenpäin. Seuraavalla viikolla on tulevaa ainakin tuomarointia MAH:in seuranmestaruuskisoissa, Carman pentutoko sekä Evin kisat Jyväskylässä. Ja ehkä sitä vähän pitäisi treenatakkin.

Mutta nyt niitä kuvia ja kattokaa miten pieni Evi on! Evin hyppykuvat ja Carman kuvat ottanut Mirka Peräniemi:

Ai mikä korkea käsi eteenlähetyksissä?

Evin treenihaukku...

Ja Carma lähtötunnelmissa

Nimimerkillä naapurit, kaverit, tuttavat, vastaantulijat, sukulaiset.... :)

Sukulaiset ja kaverit kuuluvat näistä siihen inhimillisimpään kategoriaan. Ne jaksoivat ihmetellä ja sanoa sen vain kerran, silloin kun Carma tuli ja unohtivat sen sitten, eikä asia ole sen ihmeellisempi.  Mutta sitten tulee samat iänikuiset vastaantulevat ihmiset lenkillä ja naapurit.. Joka kerran sama virsi.  "Mitä onko sulla oikeasti kolme koiraa? Siis KOLME?!" Ja aina mä vastaan että "kyllä". Sen enempää siinä ei jaksa selitellä, on samat keskustelut käyty joka kerran läpi. :D Seuraavan kerran tekisi mieli sano että "Eikun ihan muuten vaan oon tässä 9v ajan talutellut naapurin Iiroa." Voi niitä... :) Nojoo, myönnän että ehkä tää mun lauma välillä aiheuttaa kummastusta ,mutta ei tää nyt NIIN ihmeellinen asia ole. Vai? :D Kaverit sen verran hyvin mut jo tuntevat ja tietävät, että tää on yks osa mua ja mun elämää. Eikä siitä sen enemmän tarvitse jauhaa. :)

Mutta nyt asiaan. Ylppärit ovat onnellisesti ohi ja elämä voi taas alkaa. Alustavilla pisteillä mun kaksi koetta lähti ihan täysin eri ääripäinä. Enkku oli ihan sitä alinta ja hissa sitten sitä yhtä ylintä..  Että ai heitteleekö nää mun arvosanat eri aineissa? Koirista huomaa miten ne nauttii tästä muutoksesta, kun on niille kunnolla aikaa ja ne pääsee oikeasti tekemään. :) Joka päivälle on jotain ja ollaan kyllä ihan kunnolla pysytty kiireisinä. Esim. nyt sunnuntaina käytiin Carman ja Bellan kanssa Kuopiossa moikkaamassa kasvattajia, olipa kivaa taas! :) Tuleville viikoille on ihan sikana tekemistä ja en varmaan pysyisi kartalla ilman kalenteria. Kiitos koulu sponssauksesta! :D Näin kouluun vielä viitaten, tuleva kevät tulee varmasti mietityttämään enemmän tai vähemmän. Jos valmistun lukiosta nyt keväällä, minne muutan ja mitä lähden opiskelemaan? Yhtä alaa haluan edelleen enemmän kun mitään muuta, mutta se edellyttäisi (tai olisi vähintäänkin suositeltavaa mulle, koska en ole mikään mieletön nero) että kävisin siihen liittyvän valmennuskurssin Helsingissä. Toisaalta, haenko pariin "helpompaa" ja "varmempaan" paikkaan? Kohta olisi ehkä ihan hyvä tietää, mutta hiljaa hyvä tulee..? :)

Ja sitten Evin treeneihin. Eilen tuli taas todettua, että Evin maanantain ryhmäpaikka on kyllä parasta mitä meille on vähään aikaan treenirintamalla tapahtunut. Tarja on vaan niin taitava ja me ollaan oikeasti lähdetty menemään positiivisella tavalla taas eteenpäin! Maaritin ohjeita soveltaen ollaan työstetty kaarroksia ja nyt niissä vihdoin rupeaa näkymään edistystä.. Vielä tarvitaan paljonpaljon vahvistusta ja hiomista, mutta ainakin tällä hetkellä ollaan menossa oikeaan suuntaan! Joka viikolla ollaan muutenkin vahvistettu meille vaikeita juttuja ja nyt mun pitäis viimeistään viedä Eviä samalla tavalla kisoissa kuin treeneissä. Hitsi sitä irtoomista.. Mun pitäis vaan luottaa!

Ja tässä ihan todella pieni videopätkä Carman treenistä. :)
http://www.youtube.com/watch?v=ye84hjyzTXw&feature=related

Kaikki kuvat (c) Mirka Peräniemi:

... Olisi projekti ylppärit, projekti Evin kaarrokset, projekti Reinan tokoseisominen ja ihan yleisesti projekti Carma ja käytöstavat.
Suurimman osan päivästä vie ehdottomasti lukeminen ylppäreihin ja voi luojan kiitos, että ne on jo 1,5 viikon päästä ohi ja sitten elämä voi taas vihdoin alkaa. Jaksaahan tuon ajan, jaksaahan? Oon huomannut tässä ehkä vähän liian myöhään, että mun lukutekniikka on aivan väärä ja lukeminen on vähän plus miinus nolla. Kannattavaa ja ehkä ajanhukkaa? :D

Treenaamassa ei olla juuri ehditty käymään, pakko on ollut hidastaa tahtia. Toivottavasti tähänkin tulee helpotusta ylppäreiden jälkeen. Onneksi meillä on Tarjan treenit Evin kanssa kerran viikkoon ja se on nyt riittänyt hyvin, silloin kun ollaan kisailtu. Mutta nyt on kisoistakin vähän taukoa, joten olisi kiva päästä viikonloppusin tekemään pienet tekniikkatreenit.
Kotona ollaan tehty ihan yhdellä esteellä kaarrostreeniä ja se on ihan riittävän haastavaa meille.. Jos rima on yhtään korkeammalla kuin maaassa ja vauhti pääsee yhtään kasvamaan niin Evi ei vaan osaa kääntyä. Se losottaa satasella eteenpäin, hyppää laakana kauas ja pitkälle ja sit vasta miettii ja tähän tosiaan ollaan kokeiltu kaikki kikat. Joten, me lähdetään ihan alusta, opetellaan ihan kädestä pitäen tekniikka uudestaan ja yritetään saada se toimimaan. Haastavaa se tulee olemaan, mutta oma on vikani, kun en Eviä pienenä opettanut kääntämään. Mutta pakko tähän on tarttua, me hukataan niin tajuttomasti aikaa kaarroksissa, että ihan suututtaa. :D En tosin takaa että tämäkään toimii, mutta sitä todella toivon!
Ja hei, käytiinhän me Ruokolahdessa kisaamassa. Eieiei, nyt ei mee kovin hyvin,  tää pieni breikki tekee siis ihan hyvää. :D Tuloksina hyl-5-5. Ensimmäisellä radalla Evi teki hienoa nollaa loppusuoralle asti, jossa tuikkasin sen putkeen, vaikka piti mennä A:lle?! Mitä mä teen? :D Tokalla radalla oltiin vitosella sijalla 2 ja onnea kuitenkin kamuille Maaritille ja Lolalle jotka myös voittivat vitosella.. :D Hienosti pidettiin tulostasoa ylhäällä, eikun..? Vikalta radalta tuli taas hassu ohitusvirhe. Mä tarviin kipeästi treeniä!

Reinan kanssa tokoseisominen näyttää välillä punaista ja välillä vihreää valoa. Tänään saatiin taas tosi hyviä pätkiä ja onnistumisia ja se kyllä loi taas vähän uskoa. Toi seisominen on ehdottomasti vaikeinta meille ja se epäonnistuu usein,  teenkö mä jotain väärin, ken tietää silloin kun yksin tehdään. Mutta tän päiväinen ilahdutti taas kyllä paljon. :) Kovasti haluaisin tuon pienen kanssa tokokokeeseen, mutta en tiedä päästäänkö sinne asti ikinä. Vaikka ei päästäisi, silti me tehdään tätä, kunhan vaan yhdessä saadaan tehdä. :) Reina on kyllä siitä ihan uskomaton, että se osaa melkein kaikki alokasluokan liikkeet (seisomista lukuunottamatta) ja tuntuu että se on oppinut ne ihan itsestään. Tosin pientä hiomista joissain vielä on.

Carman kanssa ollaan tokoiltu kerran viikkoon meidän pentutokoryhmässä, mutta muuten meidän yhteinen harrastaminen on ollut vähän lakossa, kyseisistä syistä..... Mutta on se taitava! :) Oon päässyt pari kertaa tekemään sen kanssa ihan uusia juttuja, nimittäin TOKOruutua ja TOKOnoutamista ja se on niin tulessa siinä. Voi hitsi miten taitava napero se on ja miten innoissaan se tekee sitä! Käsittämätöntä... :D
Meidän ryhmä on muutenkin ihan mieletön. Kaikki muut ohjaajat ovat tosi osaavia ja kokeneita tokoilijoita ja sitten me yritetään sämpliä siinä seassa mukana. :D Pentukurssi valitettavasti loppui nyt, mutta onneksi jatkoa on luvassa! ;)

Mutta nyt ajoissa nukkumaan että jaksaa taas huomenna herätä aikaisin lukemaan.. :D Ja porukat tulee huomenna Kreikasta, joten pakko siivoilla ja kokkailla ylläriks. Ja nähdäänhän me huomenna myös ihanaista Bellaa. :)

Ja ainiin, tässä pari videoo Carmasta ja pentuagilitsta:

http://youtu.be/XMJwXvVSzz0

http://youtu.be/aruQeOAuPZM

Viime viikonloppu tuli vietettyä aikalailla tien päällä, lauantaina ensin Kouvolan kisat ja sunnuntaina suunnattiin Kuopioon pentutapaamiseen. :) Tosin ensin oltiin katsomassa Siilinjärvellä Bellan tokotreenejä ja siinä samalla harjoiteltiin Carman kanssa yleistä käyttäytymistä ja puunkiertoa jne. Oli muuten kiva viikonloppu, kiitos kaikille osallisille!

Aloitetaan sunnuntaista.

Paikalla oli siis koko nelikkö, siskokset Mikkelistä ja veikat pohjoisesta, sekä äippä ja iskä. Ihan huippua! :) Kaikilla on kyllä ihan huiput kodit. Niin mukavia ihmisiä. Ensimmäistä kertaa mulla on tilanne, että voin pitää yhteyttä koko perheen omistajiin, mukaanlukien isän omistajaan Suviin. Ja mikä onni on kasvattajat, joita todella kiinnostaa tietää mitä me tehdään. Musta ihan mielettömän huippu juttu. :) Reinan siskojen omistajien kanssa on tullut pidettyä yhteyttä ja ne onkin ihan huippuja, mutta Evin sisaruksista mulla ei oo mitään hajua, mikä on tosi sääli.

Mutta tässä koko happy family :) 

Oikealta vasemmalle: Carma, trikkiveli Urho, isi Pate, äippä Suniva, merlet Urho ja Bella :)
Kuva Maiju Immonen

Pennut myös täyttivät 4kk. Carmalla on kokoa n. 31,5cm. Välillä oon saanut siitä reilusti yli 32cm, mutta seinämittaukset heittää aina suuntaan tai toiseen, eli ihan varmaa mittaa mulla ei ole. Velipojat on molemmat 34,5cm eli niistä tulee kyllä ihan sairaan hyväkokoisia medejä. Bella on tällä hetkellä pienin ja voisi kun voisikin ehkä(?) hyvällä säkällä jäädä miniksi. Mutta tosiaan, jos agilitya ajatellaan, Carma on hyvin suurella todennäköisyydellä medi mikä passaa mainiosti. :) Kunhan vaan venyis siihen 37-38cm, ettei jää ihan kirpuksi.

Kuva Suvi Leinonen

Musta on kyllä ihan uskomatonta miten pennut muistavat toisensa ja etenkin äitinsä. Sitä on jotenkin niin tosi ihana katsoa. :) Tälläisia pitää ehdottomasti järjestää lisää! Ja mitenkään ei yllätä, että Bella ja Carma muistavat niin hyvin Marjan, Maijun ja Moonan. Ollaan me siellä niin monta kertaa käyty kylässä, hih! :)

Ja tosiaan vielä lauantain kisoista lyhyesti: Reina ja Carma pääsivät molemmat mukaan katsomaan. Reina pääsi tekemään vähän verkkahypyille kisojen jälkeen ja voi vitsi miten se nautti. Carma leikki häiriössä ja oli reipas pieni räyhä. Eville SM-nollat kasaan, voitto uupuu vielä karsinnoista. Kuitenkin kotiintuomisina yksi nolla sijalla 3. Meillä on pakka lievästi nyt taas hukassa. Hyppyrata oli meidän elämän ehkä surkein ikinä. :D Meinasin yhdessä kohdassa kaatua, Evi lähti valumaan heti kakkos hypyn jälkeen ja tuli ainakin kahdesta kohdasta ohi. Sen enempää niitä en jäänyt korjailemaan, kun näki miten Evi nautti.. :D Että sellasta tälläkertaa. Ja onnea vielä Tanjalle & Sennalle valioitumisesta, huippua!<3 Ja oli ihan mielettömän kiva nähdä kisakamuja pitkästä aikaa mitä ei ole vähään aikaan nähnyt. :)

Carma, Osku & Bella
Kuva Tanja Seppänen

Carma, Bella & Urho
Kuva Tanja Seppänen

Muutama kaveri :D Carma, Osku, isi Pate, kamut Brad & Hilkka
Kuva Suvi Leinonen

Äiti ja poika :)

... nimeltään Carma.

Reina kestäisi varmasti vaikka vuoden lyhyellä lenkkeilyllä ja se olisi onnellinen jos vaan saisi makoilla kotona iskän kanssa sohvalla, Evita testatusti räjähtää viikon sisällä jos ei saa tehdä ja mennä, mutta Carma.. Jestas sentään, vaikka sen kanssa tekee mitä vaan, silti siitä ei lopu virta. Yhden kerran mä oon nähnyt sen väsyneenä, kun oltiin ensimmäistä kertaa tulossa pentukurssilta kotiin ja silloin se nukahti autossa samantien.

Carma kehittää itselleen todella, todella lahjakkaasti omaa oheistoimintaa. Vaikka me mennään ja touhutaan, se ei sen mielestä riitä. Jätät sen 5minuutiksi yksin, seuraus on mm. tämä:

Ja tämä on vasta alkua ja "pientä". Kun me ei olla kotona tai nukutaan Carma päättää hyvin usein silputa lattialla olevat sanomalehden aivan pienen pieneksi silpuksi. Repii isoista lattiakukista lehtiä ja kiviä, söi yksi päivä mm. mun maton..
Ja ainiin, treenatessa se ei voi sietää, että joutuu odottamaan. Tuloksena se on katkonut meidän jokaisen hihnan minkä se on kaulaansa saanut. Ja vaikka sen yllättää itse teosta, se vaan nirhii ja nirhii sitä rikki.. Hienoa, nyt mä Heli tiedän miltä susta tuntuu Lilin kanssa! :D Ja Lilillehän mä ostin joululahjaksi treeneihin ketjuhihnan, jossa on vaan vähän nahkaa. Pitääpä vissiin meidänkin lähteä kauppaan ostoksille. Ja Carma on treeneissä saanut katsella isosta häkistä, missä se voi tehdä tuhoja vähän vähemmän. Kyllä tämä tästä, pentukasvatus jatkukoon.. Tuntuu hassulle, kun aikaisemmin meidän koirat ei oo tuhoillut paljon mitään. Evita söi äidin silmälasit ja murtautui portista ulos. Usko on kova että kyllä me tää saadaan pois, tottakai me saadaan! Vaikka tää taitaa kulkea vähän suvussa... ;) Ja silloin kun me ei olla kotona, koirathan ei meillä saa liikuskellä ympäri taloa vaan ne on mun huoneessa portin takana. Sitten kun joku tulee kotiin niin saavat olla vapaasti.

Mutta muuten yhteiselo Carman sujuu todella loistavasti. Se on ihana! Paristi ollaan käyty treenailemassa ja se oppii todella nopeasti, nyt ollaan tehty siivekkeillä pätkää: hyppy-hyppy-putki. Ja se todella osaa. :) Paikallaolo sujuu hyvin ja muutenkin pentukurssista on ollut meille tosi paljon apua. :) Vaikka siellä muut ovatkin korkealle tokossa tähtääviä koirakoita niin me kyllä ollaan pysytty hyvin matkassa mukana. :D Tällä hetkellä vaikeinta meille ehdottomasti on maahanmenosta seisominen. Ja kosketusalusta on edennyt hurjilla harppauksilla eteenpäin. :)

Ja Carma ihannoi niin paljon Eviä. Ja Carman tulo on tehnyt Eville todella hyvää. On huippua nähdä miten ne leikkii ihan täysillä. Ainoa huono puoli tässä on, että Carma leikkii nyt jo todella rajusti ja painaa Eviä paljon enemmän jo nyt. Sillä on tapana hypätä leikkiessä Evitan selkään kun se ei huomaa, ja purra samalla joko hännästä tai korvista tai ihan mistä vaan. Tää on ehdottomasti saatava kitkettyä pois. Evissä ei näy mitään jumien merkkejä, mutta saatiin aika todella nopeasti meidän luotto fysioterapeutille. Hyvä niin, sillä Evin selkä oli todella jumissa.. Ja Evi ei ole koko ikänään ikinä ollut pahasti jumissa, jotain ihan pieniä juttuja vain.

Evitan viikkotreenit ovat alkaneet. Ja meillä on niin hurjan hyvä kouluttaja ettei voi olla kun iloinen! Niin paljon tehdään meille vaikeita juttu mitä on pitänyt jo pitkään pitänyt treenata. Ja meidän kaarrokset pääsee hyvään syyniin! Ja Reina olla möllöttää, lenkkeilee ja tokoilee. :)

Ja nyt Danan Mirkan kanssa juoksemaan, heippa!

Ja siskokset katsomassa kisoja:

Muutama viikko sitten Reinalle iski mahatauti ja se jylläsi tosi kovana. Yleensä Reinalla tollaset menee ohi muutamassa päivässä viimeistään maitohappobakteereilla ja Canikur-kuurilla. No ei tällä kertaa. Ensimmäisenä päivänä mentiin heti tippaan, vaikka Reina oli ihan pirteä. Mutta mikään ei pysynyt sisällä 15min pidempää. Syötettiin Canikur-kuuri ja saatiin ohjeistusta väliaikaiseen ruokaan ja sen olisi kuulema pitänyt helpottaa. No eipä helpottanut ja uudestaan 3päivän jälkeen tippaan. Reina sai muutaman päivän antibiootit ja sen jälkeen kuntoutui. Kaikista oudointä tässä oli, että vaikka Reina ripuloi melkein 4 päivää taukoamatta, se oli koko ajan todella virkeä. Ja onneksi se ei tarttunut Carmaan tai Evitaan! Olisi ollut tosi kurjaa jos koko porukka olisi sairastanut. :( Mutta nyt kaikki on onneksi taas hyvin. :)

Meidän treenitauko kesti sen suunnitellun kaksi viikkoa ja se päättyi hieman erikoisempaan paikkaan, nimittäin häihin. :D  Meidän seuran entisen kouluttajan tyttö meni naimisiin ja pyysi, että meidän seurasta jotkut tulisivat pitämään pienen näytöksen. Ja me lähdettiin kokoonpanolla: mä&Evita&Reina, Mirka&Dana ja Heli&Lili. Suunnittelin 8 esteen radan, jossa vauhti kasvoi ja oli pientä tekniikkaa. Oli huippukivaa, pohjana toimi nurmikko ja avokulmat takanaleikkauksilla meni ihan sairaan hyvin todella kovasta vauhdista. Jes! :D Yleisö tykkäsi ja kuvasi. Evi kävi kahden viikon tauon jälkeen todella kuumana, kerran meinasi varastaa. Kiitos morsiammen isälle tästä mahdollisuudesta ja onnea tuoreelle avioparille vielä näinkin. :)

Tosiaan, vaikka meidän "treenitauko" nyt loppui niin siltikkään ei ihan vielä treenata kovin suurella tahdilla. Kesä oli niin rankka ja me ollaan kisattu paljon, joten pieni hidastus on nyt paikallaan. :) Tiistaina on Essin koulutus ja sen jälkeen hiotaan lähinnä käännöstekniikkaa ja toivon, että saan Evin opetettua hieman kokoamaan itsensä kurveissa, eikä se posottaisi sata lasissa eteenpäin ja tietty omat kädet ja jalat oikeaan asentoon. :) Toki myös muistutellaan kontakteja.  Mä yritän myös keskittyä hieman kirjoituksiin ja lukea niihin, joten vähän myöhemmin syksyllä ruvetaan taas ottamaan ihan tosissaan. Kisoja meillä on tässä kuussa vain yhdet tai kahdet, mutta niistä olisi tarkoitus saada se puuttuva viimeinen SM-nolla ensi vuodelle.

Carman kanssa ollaan päästy tekemään hyppy-putki yhdistelmää. :) Tietty vain siivekkeillä, ilman hyppyrimaa. Carma irtoaa hienosti putkeen ja osaa kääntyä siivekkeen ympäri. Pitäisi joku päivä saada vähän videota. :) Kosketusalusta on edelleen samalla mallilla kun ennen, välillä tuntuu että se junnaa meillä vaan paikallaan eikä suurta edistystä tule. Carma yrittää välillä tarjota etutassujen sijaan takatassuja ja välillä millon mitäkin... :D Mutta välillä saadaan ihan nappisuorituksia. :) Paikallapysyminen on kehittynyt ja nyt se malttaa odottaa, vaikka ruokakuppi on nenän edessä. Keskiviikkona meillä alkaa Tiinan pentukurssi jonne myös Bella-sisko tulee. :)

Reinan kanssa ollaan vähän aksailtu. Se on nyt kyllä ihan iskussa ja menee todella lujaa. Mä oon jopa miettinyt, että pitäisköhän mun startata vielä sen kanssa muutama startti.. :) Enemmän ollaan treenattu tokoa ja eniten vaiheessa olleet liikkeet, seisominen ja tokohyppy, ovat edistyneet vauhdilla. En tiedä ollaanko vielä valmiita ensi kuun meidän seuran omiin kokeisiin, tuskin. Mutta todellakin tavoitteena olis päästä kokeeseen tän vuoden puolella.

Kuva Sanna Kääriäinen

Suniva äippä tuli Maiju ja Marja kasvattajan kanssa käymään Mikkelissä viime sunnuntaina. :) Oli todella kiva nähdä taas ja Carma meni ihan sekaisin, kasvattajista ja äidistä. :D Kyllä huomaa miten hyvin ne muistaa toisensa, Sunivakin. Ja voi vitsi miten makee Suniva on. Se kroppa ja luonne... Mä niin ottaisin sen millon vain tänne mun luokse asumaan.  Eli Maiju, voit lähettää Sunivan tänne kevään pentujen jälkeen. :D Carmakin olis ihan innoissaan!

Suniva äiti

Sisar-rakkautta:

Ja pari muuta:

Huh, nyt on kyllä tullut tää kesä reissattua ja kisailtua ihan kunnolla. Me jäädään hyvillä mielin pienelle lepotauolle agista, mutta samalla yritän ratkaista ja analysoida omia ohjauksellisia virheitä sekä katsella kisavideoita.Tarkoituksena on siis lepäillä pari viikkoa ja sitten palata treenikentälle. Kisaamaan lähdetään vasta 20.8.

Kuitenkin, viikonloppuna kisattiin MAHilla neljä starttia Huittisten tuomaroimilla radoilla. Eville tuloksina tuplat x2 ja viimeisellä radalla Evistä tuli Suomen Agilityvalio! Jes! :) Joillekkin valioituminen on ehkä rutiinijuttu, mutta mulle se merkkaa paljon. Nyt on yksi tavoite saavutettu ja on aika siirtyä seuraaviin. :)
Radoissa oli paljon hyvää (etenkin se, että kaikki kontaktit toimivat JOKAISELLA radalla! Kerrankin näin päin.:)) , mutta ihan vastapainona, etenkin lauantain radoissa oli todella paljon huonoa. Olin myöhässä, Evi sinkoili kirjaimellisesti jaloille, kaarratimme... Kuitenkin saimme ihmeen kaupalla selvitettyä tiemme puhtailla radoilla maaliin. :D Sunnuntaina meno oli jo parempaa, molemmat keskityttiin vaan yhteiseen tekemiseen. Viimeiselle radalle otin projektin, että saisin edes yhden kaarroksen ohjattua pienellä. Ja me onnistuttiin. Ainoastaan yksi kurvi valui ja se sitten valui melkein sinne kehänauhalle asti. Voi kaverit tää ois niin pitänyt saada nauhalle... Voin melkein vannoa, ettei edes yksikään maksi lentänyt sinne asti. :D Ja ei sillä, hyvin me vedetään, Evihän oli varmaan koko kisan pienin koira.
Vaikka mä ite välillä sooloilin ja säädin radoilla omiani, niin Evi oli taas niin Evi. :) Sitä ei osaa selittää, mutta sen kanssa tuntuu vaan niin oikealta mennä ja tehdä. Se on radalla niin intohimoinen ja ihan kun katsoisi aina mua "äippä pois tieltä, kyllä mä osaan tän" :D

Musta on ihanaa, että treenikaverit auttavat ja kertovat mun mokailusta. Kiitos. :) Luonnollisesti helpompi sitten korjata niitä. Mä tiedostan, että noi kurvit on meille ISO ongelma. Tai siis mulle. Mulla on se "oikea tapa" kääntää Eviä ihan hukassa ja mun pitäs nyt oppia ja juurruttaa se tapa mun päähän, mielellään pysyvästi. Tuntuu, että kesän aikana ne on vaan pahentuneet. Yhdessä vaiheessa ne oli jo paremmat ja sitten taas kosahti. Me ollaan saatu nyt kuitenkin hyvät eväät tähän ja mä aijon sen oppia, vie se aikaa kuinka pitkään tahansa. :) Lepotauon jälkeen tartutaan uudestaan kiinni härkää sarvista ja heti ensimmäisenä paneudutaan tähän.

Kuva Lappeenrannasta v.2009, 2-luokasta

Carma oli koko viikonlopun mukana kisaturistin roolissa. Pentu oli todella reipas, leikki ja riehui. :) Koko kolmikko pääsi mukaan sunnuntaina, kun otin Reinan myös mukaan. Ja lauantaina käytiin hakemassa juna-asenalta kyytiin Outi ja sheltit, kiitos seurasta, oli todella kivaa nähdä taas! :)

Uusi kuvia laitan taas esille, kunhan ehditään kameraa heiluttamaan. 

Viikko sitten perjantaina pakattiin kamat autoon ja noukittiin kaveri kyytiin, Seinäjoen MM-karsinnat siis alkoivat. Viikonloppu oli huikea, meillä oli ihan älyttömän hauskaa. Haikeaa, että kesän arvokisat ovat ohi. Mutta, Suomi sai itselleen jälleen kerran upeat joukkueet, onnea jokaiselle suuriin koitoksiin! Ja älyttömän suuret jättionnittelut vielä kerran Elisalle&Iitulle sekä Emmalle&Linukselle!! Niin mahtavaa ja ihanaa. :)

MM-karsinnat 2011
Kuva Pirkko Riekki

Meidän suoritukset jakoi mussa kahdenlaisia tunteita, suurta iloa ja vähän pettymystäkin. Nämä olivat siis Evitan ensimmäiset karsinnat ikinä ja Evi oli ihan älyttömän hieno. Pieni antoi radalla kaikkensa, se teki kaiken minkä siltä pyysi ja teimme lauantaina kaksi nollarataa, tosin pienillä yliajoilla. Suomen minikärki meni niin lujaa, ettei meillä ollut saumaa päästä 1,5 kertoimen aikaan. Radoissa ei musta tapahtunut pahemmin mitään ylimääräistä, tosin agiradan kontaktit olivat jälleen vähän hitaat. Mutta kaikista hienointa oli se tekemisen meininki Evin kanssa, sitä ei voi kyllä edes sanoilla selittää. Musta on vaan niin mielettömän hienoa päästä kisaamaan isoihin kisoihin. Se fiilis on niissä vaan niin erilainen.
Evin hyvistä radoista huolimatta harmitti, ettei päästy sunnuntaille jatkoon. Toivoin sitä niin paljon. Jossittelu ei yhtään auta, mutta vanhoilla säännöillä olisimme päässeet jatkoon sunnuntaille. Tosin musta on hyvä, että sääntöjä tiukennettiin, tällä kertaa me ei ansaittu paikkaa sunnuntaille. Pohdittiin tätä kavereiden kanssa mistä reilun sekunin yliaika vaikka agiradalla johtui, vaikka videoistakin katsottuna Evi painoi radalla sen minkä pääsi. Evi on vaan niin pieni ja me ei varsinkaan lennokkaimmilla radoilla voida päästä yhtä lujaa. Kuitenkin me jatketaan treenaamista ja toivottavasti ensi vuonna voidaan yrittää vielä vähän paremmin.

Kuva Sanna Kääriäinen

Sitten Reina ja Carma.. :) Carma täytti tällä viikolla 12viikkoa ja sai ensimmäiset rokotukset niskaansa. Eläinlääkärissä neiti käyttäytyi tosi hyvin ja jaksoi olla omaa reipasta itseään, häntä heilui pöydällä ja söi nameja rokotuksen ajan. Se olikin nopeasti ohi. :) Ollaan myös käyty leikkimässä kentällä ja kaupungilla sekä nähty paljon ihmisiä. Myös Carma on päässyt tutustumaan muutaman toiston verran putkeen. :) Neiti nauttii ja tajuaa jo radalla viilettävät koirat.

Bella-siskoa ollaan muutamasti myös nähty. Se osaa jo niin hullun paljon ja on niin taitava pieni, että hävettää vähän tää meidän "saamattomuus". Tuntuu, että Bella osaa jo kaiken ja käyttäytyy hyvin. Mutta, turvaudun edelleen siihen, että siitä tuleekin tokokoira. ;) Carma osaa vaan istua käskystä, pysyy ehkä juuri ja juuri 5sekuntia paikallaan ja osaa kosketusalustan alkeet sekä ihan vähän maahanmenoa. Ehkä me keskitytään kaikkeen epäolennaiseen? :D Ja Reina on saanut olla, oleilla ja nauttia. Uiminen ja metsälenkit on siitä ihan pop. :)

Kuva Sanna Kääriäinen